Pakkasta

Vaikka kylmää on riittänyt jo toista viikkoa, on tytöt ihan mielellään olleet ulkona leikkimässä, ainakin jonkin aikaa. Nämä yli -30 asteen pakkaset alkaa olla jo vähän liikaa, tassuille ainakin :) Askartelinpa siis fleecestä tässä yks ilta simppelit tossut. Sani on ollut niistä ihan innoissaan ja antaa mielellään laittaa ne päälle, ulkona juoksee minkä kerkeää, eilen illalla sitten niin vauhdikkaasti että puolet vauhtikengistä jäi matkan varrelle :d Mutta yleensä ottaen ihan hyvin ovat pysyneet jalassa, mitä on parina iltana kokeiltu. 

Kun Viima yrittää sisällä tossujen laiton jälkeen niillä kävellä, joka tassua pitää nostella. Ulkona se ei niitä sitten enää muista, tosin aina välillä on kova yritys kierimällä niistä päästä eroon... Eipä ainakaan ole tassuja enää palellut. Laitoin tossuihin ihan vain kuminauhat, joten niitä pukiessa menee hetki. Jahka saan aikaiseksi väkertelen sellaiset tarranauhalla olevat, niin on helpompi pukea päälle ja muutenkin luulen että mukavammat jalassa :)

"Mullon tylsää"

Tassupaakkuja

Kuulumisia

Ihana neiti tassut ristissä ^^

Viima näyttää aika pulskalta :D

Pehmolelujen sisälle mahtuu yllättävän paljon vanua..

Uus lepoasento. 

Ostin kirpparilta koirille husky-pehmolelut, euron kappale. Harmittaa kun en ostanut niitä enempää (niitä oli nimittäin kirppis täynnä!), en uskaltanut kun en tiennyt millaisen vastaanoton ne saavat kotona. Mutta kyllä ovat kelvanneet, Viima sai omaltaan ekana iltana selästä sauman revittyä ja tyhjäs koko koiran täytteistään. Korjasin sen toissapäivänä, mutta sen jälkeen se ei olekaan ollut niin mielenkiintoinen. Sani on omaansa parturoinut, toisin sanoen se on nyhtänyt vaan sitä "turkkia" niin että se on kohta kalju koko koira. Hauskaa joka tapauksessa. Voi kuinka paljon riemua voi kahden euron edestä olla!

Lempparipuuhia

Meidän koirien yksi lempileikeistä on sisällä herkkujen etsiminen. Koirat menevät johonkin huoneeseen odottamaan siksi aikaa kun niille piilotetaan herkkuja pitkin kämppää. Meillä on etsimisalueena yleensä käytetty keittiö-olohuone, mutta alkoi jo olemaan vähän tylsää (ainakin minun mielestä :D), kun ei enää keksinyt uusia piiloja ja tytöt muistaa kaikki paikat niin hyvin ettei niiden tarvitse suuremmin nenää käyttää, menee lähinnä muistin varassa hyvän haku.

Päätin kokeilla tänään jotain uutta, eli koirat oven taakse ja työhuone koekäyttöön. Laittelin raksuja niin moneen paikkaan kuin vain mielikuvitusta riitti, ja tällä kertaa tytöt saivatkin käyttää vähän enemmän mielikuvitusta ja hajuaistiaan namujen löytämiseen. Kivaa vaihtelua oli myös se, että alue oli pienempi kuin yleensä.

Kävin yksi päivä valosaan aikaan jäällä kävelemässä ja vierailimme kaikki meidän lähellä olevat (huikeat kolme) pikkusaarta, ja viimeiselle nyppylälle kun pääsin, oli Viima ehtinyt jostain jo kaivaa hauen pään. Onko se haju oikeasti niin viehättävä, että niitä pitää kesää talvea tonkia?

Talvi on tullut...

...ja se on koirille mieluista! Tai onhan talvi ollut jo jonkin aikaa, en vain ole saanut kirjoitettua mitään. On ihanaa kun on lumista, koska

a) on paljon valoisampaa kuin silloin kun sataa vettävettävettä (=mustaamustaamustaa)

b) koirat ei meillä tykkää märästä, Sani varsinkaan joten ulkona ei paljon viihdytä ja ollaan sitten märkiä

c) lumessa on hauska leikkiä ja pemoottaa, varsinkin kun jäälle pääsee (nyt ei enää viitsi kun siellä on taas märkää), koska tytöt saa juosta niin paljon kuin sielu sietää ja haistella jälkiä ym.

Kyllä me ollaankin nautittu lumesta ja valkoisuudesta! Viimalla tosin alkaa tuottaa vaikeuksia umpisessa meneminen, koska pikku töppöjaloilla ei oikein pääse mihinkään muuten kuin hyppimällä :3

Katsoin koirien kanssa Samu Sirkan joulutervehdystä ja Sani oli kovinkin innoissaan niin Kaunotar ja Kulkuri kuin myös 101 dalmatialaista -pätkästä, minä en tosin nähnyt mitään kaiken hännän heilutuksen ja haukunnan lävitse. :D

P.S. Kameran johto on hukassa ;< Ei johtoa, ei kuvia !

Lemmenkipuja

Viimalla alkoi juoksut viime viikolla eikä housuja ole tietenkään löytynyt mistään vaikka ne on koko kesän pyörineet jossain ihan näkysällä, hehee. Eilen oltiin lähdössä käymään kaupassa ja menin itse ensimmäisenä ulos, ennen kuin ehdin mitään sanoa Viima syöksyi naapurin puolelle suoraan heidän koiran kimppuun. Siinä jää toyvillakoira Lili keviästi kakkoseksi kun tuo lihaskimppu (joka on varmaan melkein kolme kertaa isompi) hyppää päälle. Huh, onneksi naapuri sai nopeasti vedettyä hihnasta ja kaappasi Lilin syliin että selvittiin säikähdyksellä ja anteeksipyynnöillä. Viima meinaan oikeasti kävi päälle eikä edes varoittanut tai mitään. Vanha äkänen pieru, hoh -.-

Tänä aamuna oli sitten jo ihan muu mielessä, kun (hihnassa tällä kertaa) mentiin käymään aamupissalla. Kun toisen naapurin japaninpystykorva Eetu käveli vastaan, alkoi semmoinen uikutus että Sanikin oli ihan ihmeissään. Eetu ei Viiman lähentely-yrityksille lämmennyt, näytteli vähän hampaita ja haukahteli. Sani yritti leikkiä, muttei siitäkään tullut mitään. Lopulta Sani käveli minun taakse istumaan ja katseli Viiman touhuja. Viima yritti olla kovin hieno neiti, vinkui pää pystyssä ja heilutti tasaisesti häntäänsä (mikä on jo saavutus sinänsä tämän koiran kohdalla). Muutaman minuutin ahkeran lähestymisyrityksen jälkeen Eetu jatkoi matkaansa ja mekin omaamme. Päästin tytöt vapaaksi ja menimme rannalle leikkimään. Jo unohtui sulho!

t. Äippä :)

12.9.

Viima voi tänä aamuna huonosti. Ensimmäinen herätys oli 5:30 tai jotain siihen suuntaan, kun jalkopäästä kuului ihan kummallista ääntä ja sitten olikin oksennus lakanoilla. Semmoinen karvapallo tuli ulos että hyvä ettei siihen ollut tukehtunut! Pestiin sotkut sitten pois ja jatkettiin nukkumista, kunnes vähän seitsemän jälkeen herättiin taas, onneksi tällä kertaa sen verran ajoissa että ehdittiin nostaa koira lattialle (huh). Mutta siis enää ei tullut muuta kuin nestettä.
Yhdeksän maissa kun oltiin jo lähdössä ulos, ehti vielä yksi oksennus tulla, onneksi hyvin tähdättynä lattialle! Viima oli kyllä hirveän nolona. Mutta eihän sille voi mitään jos on huono olo! Eikä ole vaarallista, mutta ikävää tietenkin koiran kannalta. Tyttöjen piti jäädä yksin kotiin muutamaksi tunniksi, varalta rullasin keittiön mattoa ettei se ainakaan sotkeentuisi jos jotain tapahtuisi. Vähän huoletti jättää ne, mutta onneksi kotiin palatessa ovella odotti oma iloinen Viima-tyttö, joka jaksoi jo heiluttaa iloisesti häntää ja jutella mukavia niin kuin sillä on tapana :))

8.9.2011

Lomalla tuli touhuttua paljon koirien kanssa, varsinkin metsässä tuli kuljettua. Ollaan käyty sienessä ja marjassa, puolukoiden poimiminen on ollut ykkösasia koirienkin mielestä kun on saanut syödä marjoja ja juosta melko vapaasti. Ihanasti haisteltavaa ja maisteltavaa! Viinimarjatkin maistuivat hyvin pensaasta syötynä tai Vilma-tädin syöttämänä.

Hoitoviikko mummolassa meni varsin hyvin, koko ajan oli pysytty pihalla, mitä nyt yhden kerran poro sattui kävelemään liian hyvin näköetäisyydelle.. Mutta käsky kuului ja sitä kuultiin (ihme!). Kotia kun päästiin niin pariin päivään ei tahtonut ruokakaan maistua, taisi olla paremmat herkut muualla. Nyt ollaan syöty välillä poron luita ja Viima raahailee niitä loppupaloja joka paikkaan.

Oon miettinyt, että pallopaimennus vois olla Sanille mieluisa laji. Itsellä vaan pitäisi olla kärsivällisyyttä opettaa, kun sitä ei ihan hetkessä oivalleta. Ajattelin kuitenkin joka tapauksessa hankkia jumppapallon niin päästään edes kokeilemaan. Onneksi Youtubesta löytyy hyviä videoita mistä voi ottaa vähän vinkkiä, miten päästä edes alkuun! Viimasta en tiedä riittäisikö mielenkiinto, taitaa tennispallo olla rakkaampi.

Tässä vähän haastetta!