Jännitysmomentteja

Eilen tuli lumet katolta ja se oli Sanin mielestä vähän liiankin jännää. Illalla kun käytin koiria Sani ei suostunut kävelemään metriä kauemmas minusta, ei suostunut kakkaamaan tai mitään. Istua nyhjötti vierellä ja liikkui vain jos itse liikuin. Ihailtiin sitten revontulia samalla kun Viima tutki koko ympäristön.

Sisälle tultua menin vaatehuoneeseen. Se on koirilta kielletty huone, eikä Sani yleensä edes yritä tulla sinne, paitsi näin jännittävänä hetkenä ei voinut odottaa puolentoista metrin päässä. Käskystä se kyllä peruutti sitten, ja kun käskin odottaa se istui ja katseli surkeana. Niin mutta sen verran kuitenkin piti olla tottelematta että vaatehuoneen puolelle piti tulla istumaan.

Suihkussakaan en saanut käydä yksin! Sani seurasi pesuhuoneeseen, jäi riittävän välimatkan päähän ettei kastu eikä lähtenyt mihinkään kun avasin suihkun (normaalistihan koko koiraa ei näkyisi enää tässä vaiheessa). Taiteovi oli raollaan ja jossain vaiheessa sitten kuitenkin piti sen verran siirtyä kodinhoitohuoneen puolelle, että pää vaan kurkisti ovenraosta.

Sänkyyn mennessä piti saada olla sylissä (meillä koirat saa nukkua sängyssä) ja kun laitoin nukkumaan Sanin piti viimeiseen asti saada olla kyljessä kiinni kunnes oli todella kuuma ja oli pakko mennä lattialle jatkamaan unia. Ilmeisesti ei enää pelottanut niin paljoa. Selvittiinpä urheasti hengissä ^_^

Pilkillä

 Käytiin koirien kanssa pilkillä eilen, mutta oli niin kova pohjoistuuli ettei siellä mikään ois napannut. Ei se haittaa, oli tosi kaunis ilma ja kiva olla ulkona! Ollaan nimittäin oltu flunssassa, niin kyllästymiseen asti on saanut olla sisällä, sekä me että koirat. Kuvassa näkyvällä laavulla oli meidän naapuritkin tulistelemassa labbisnarttunsa kanssa, saatiin sitten uusi koirakaveri kun ei ole aiemmin tullut lähestyttyä heitä :) Kovin oli utelias ja silti aika ujo 1½-vuotias tyttö, jota Viima olis niin kovasti tykännyt komentaa. Toivottavasti koirat pääsisivät enemmänkin telmimään jäällä tuon uuden tuttavuuden kanssa :)

Tuuleeee

Hajujälki

Tein ihan leikki/kokeilumielessä hajujäljen koirille, muovipussiin leikkelin makkaraa ja vettä ja ulkona pussiin reikä että vesi pääsee huilaamaan maahan ja piilotin molemmille koirille omat herkkupussit. Ensiksi otin Sanin yksinään matkaan. Sani oli lähinnä innoissaan siitä että kerrankin sai juosta rauhassa niin lujaa kuin pääsi eikä kukaan roikkunut perässä.. Meillä koirat on AINA yhdessä nimittäin! Lopulta sitten kun malttoi haistella jälkeä herkut löytyi tottakai helposti :) Leikittiin vielä hetki ja käveltiin ympäri pihaa, kunnes mentiin sisälle koiranvaihtoon. Viima odotti ovella häntä heiluen, oli kuulemma koko ajan tärissyt ja vinkunut odottaessa.. Viimahan ei ole juuri koskaan ollut yksin paria poikkeusta lukuunottamatta.

Lähdin sitten Viiman kanssa ulos ja se juoksi sellaista vauhtia Sanin jälkiä pitkin että minä unohduin aivan kokonaan, ilmeisesti siihen asti että huomasi olevansa yksin. Sanin jäljet olivat ainakin sata kertaa tärkeämmät kuin makkarahajut, mutta sitten kun huomio keskittyi herkkuun, löydettiin Viimankin pussi suht helposti :) Sitten haisteltiin loppuaika Sanin jälkiä ja sisälle mennessä Sani istui ovella meitä odottamassa. Hassua mutta loppujen lopuksi sisko on kaikista tärkeintä maailmassa, menee jopa herkkujen ohitse!

Leikin tarkoitushan ei ollut mitenkään erityisesti harjoitella jäljestämistä vaan tehdä vain jotain ulkona yksin. On ollut jo pitkään aikomus ottaa tavaksi käyttää koiria välillä myös yksitellen, koska se olisi molemmille koirille tärkeää antaa jakamatonta huomiota, minusta ainakin. Se antaa myös hyvän mahdollisuuden harjoitella temppuja ym. Josko parantaisimme tapamme ja motivoituisimme näin kevättä kohden pallopaimennuksesta, puskemista on harjoiteltu jo pikkuhiljaa =)

Laavulla

Dina aka Tintti <3

Kätevä tiskikone meillä ;)

Perjantai-iltana oltiin laavulla makkaranpaistossa ja Tintti-ystävämmekin oli Viimaa ja Sania viihdyttämässä. Oli oikein mukavaa vaikkei meinattu edes päästä perille asti kun lunta oli tullut niin järettömästi. Lauantaina oli taas tuiskuttanut lunta poluille niin että jouduin Viimaa välillä auttamaan kun ei tassujen pituus riitä mihinkään, tarttis lumikengät pikkuinen :P

Lauhtuneet ilmat

Onneksi selvittiin pakkasista ja nyt on päivät pyörineet nollan kieppeillä, ihanaa! Sunnuntaina pystyttiin olemaan pidempään laavulla jo, tytsyt juoksivat innoissaan vaikka välillä oli lunta niin ettei eteenpäin meinannut päässä, Viimalla varsinkin oli taas vähän vaikeuksia kun on niin pikkuiset tassut. Keppejäkin syötiin aina kun silmä vältti.

Lauantaina ihanainen Dina-ystävämme tuli käymään kylässä meillä. Tintti on 4-vuotias (muistaakseni) novascotiannoutaja, ja vähemmän hyvä ystävä Viiman kanssa :D Viima tykkää murista sille, luulisin että on varmaan Sanista mustasukkainen, mutta ihan hyvin on kuitenkin pärjätty ja vauhtiin kun on päästy niin sitten voi olla jo suht normaalisti. Dina haluaisi lähinnä leikkiä Sanin kanssa hippaa, mutta ei Sani ole oikein innostunut, meän tytöt tykkää vähän rajummista leikeistä kuin eestaas juoksemisesta, Viima ainakin... Dina tykkää hipan lisäksi myös pipojen ja hanskojen ryöstämisestä, saatiin siitä kunnon taidonnäyte kun tuossa pari viikkoa sitten jäällä leikittiin koirien kanssa :D

3.2.

 Eilen sain otettua tossukuvia, tosin kuvattavat eivät olleet kovin kuvauksellisella päällä :D Ajattelin vielä parannella töppösiä laittamalla niihin veden- ja tuulenkestävän päällisen ja lumilukon, kun tuo kiristyskohta ei ole ihan tossun yläreunassa niin vähän tahtoo lunta kertyä umpisessa juostessa.

Ulkona tytöt jaksoivat olla ehkä n. ½ tuntia kunnes alkoi tassujen nostelu ym., vein ne sitten sisälle (me jäätiin tulistelemaan laavulle vielä melkein pariksi tunniksi). Pakkastahan oli -30 asteen kieppeillä, luulisin ainakin. Sani pärjää oikein mainiosti kyllä mutta Viimalle tarvitsee varmaan väkertää vielä takki, vaikka parin päivän päästä onneksi pitäis jo lauhtua :)

Pakkasta

Vaikka kylmää on riittänyt jo toista viikkoa, on tytöt ihan mielellään olleet ulkona leikkimässä, ainakin jonkin aikaa. Nämä yli -30 asteen pakkaset alkaa olla jo vähän liikaa, tassuille ainakin :) Askartelinpa siis fleecestä tässä yks ilta simppelit tossut. Sani on ollut niistä ihan innoissaan ja antaa mielellään laittaa ne päälle, ulkona juoksee minkä kerkeää, eilen illalla sitten niin vauhdikkaasti että puolet vauhtikengistä jäi matkan varrelle :d Mutta yleensä ottaen ihan hyvin ovat pysyneet jalassa, mitä on parina iltana kokeiltu. 

Kun Viima yrittää sisällä tossujen laiton jälkeen niillä kävellä, joka tassua pitää nostella. Ulkona se ei niitä sitten enää muista, tosin aina välillä on kova yritys kierimällä niistä päästä eroon... Eipä ainakaan ole tassuja enää palellut. Laitoin tossuihin ihan vain kuminauhat, joten niitä pukiessa menee hetki. Jahka saan aikaiseksi väkertelen sellaiset tarranauhalla olevat, niin on helpompi pukea päälle ja muutenkin luulen että mukavammat jalassa :)

"Mullon tylsää"

Tassupaakkuja