12.9.

Viima voi tänä aamuna huonosti. Ensimmäinen herätys oli 5:30 tai jotain siihen suuntaan, kun jalkopäästä kuului ihan kummallista ääntä ja sitten olikin oksennus lakanoilla. Semmoinen karvapallo tuli ulos että hyvä ettei siihen ollut tukehtunut! Pestiin sotkut sitten pois ja jatkettiin nukkumista, kunnes vähän seitsemän jälkeen herättiin taas, onneksi tällä kertaa sen verran ajoissa että ehdittiin nostaa koira lattialle (huh). Mutta siis enää ei tullut muuta kuin nestettä.
Yhdeksän maissa kun oltiin jo lähdössä ulos, ehti vielä yksi oksennus tulla, onneksi hyvin tähdättynä lattialle! Viima oli kyllä hirveän nolona. Mutta eihän sille voi mitään jos on huono olo! Eikä ole vaarallista, mutta ikävää tietenkin koiran kannalta. Tyttöjen piti jäädä yksin kotiin muutamaksi tunniksi, varalta rullasin keittiön mattoa ettei se ainakaan sotkeentuisi jos jotain tapahtuisi. Vähän huoletti jättää ne, mutta onneksi kotiin palatessa ovella odotti oma iloinen Viima-tyttö, joka jaksoi jo heiluttaa iloisesti häntää ja jutella mukavia niin kuin sillä on tapana :))

8.9.2011

Lomalla tuli touhuttua paljon koirien kanssa, varsinkin metsässä tuli kuljettua. Ollaan käyty sienessä ja marjassa, puolukoiden poimiminen on ollut ykkösasia koirienkin mielestä kun on saanut syödä marjoja ja juosta melko vapaasti. Ihanasti haisteltavaa ja maisteltavaa! Viinimarjatkin maistuivat hyvin pensaasta syötynä tai Vilma-tädin syöttämänä.

Hoitoviikko mummolassa meni varsin hyvin, koko ajan oli pysytty pihalla, mitä nyt yhden kerran poro sattui kävelemään liian hyvin näköetäisyydelle.. Mutta käsky kuului ja sitä kuultiin (ihme!). Kotia kun päästiin niin pariin päivään ei tahtonut ruokakaan maistua, taisi olla paremmat herkut muualla. Nyt ollaan syöty välillä poron luita ja Viima raahailee niitä loppupaloja joka paikkaan.

Oon miettinyt, että pallopaimennus vois olla Sanille mieluisa laji. Itsellä vaan pitäisi olla kärsivällisyyttä opettaa, kun sitä ei ihan hetkessä oivalleta. Ajattelin kuitenkin joka tapauksessa hankkia jumppapallon niin päästään edes kokeilemaan. Onneksi Youtubesta löytyy hyviä videoita mistä voi ottaa vähän vinkkiä, miten päästä edes alkuun! Viimasta en tiedä riittäisikö mielenkiinto, taitaa tennispallo olla rakkaampi.

Tässä vähän haastetta!

Lomalle!

Iskä vei meidät tänään mummille ja papalle hoitoon viikoksi, mitähän jäynää sitä keksis..Täällä saa kunnon ruokaa, papan kanssa syödään paljon makkaraa ja mummi antaa muuta hyvää!
Isi ja äiti syöttää vaan tuollaisia ihme patukoita, mutta kyllä nekin kelpaa..

8.8.

Aamulla meitä väsytti niin kovasti että nukuttiin puoli yhteentoista asti, minä nukuin iskän ja äipän vieressä, poikittain tottakai. Sani on ollut hirveän vauhdikas tänään ja olisi aamullakin jaksanut leikkiä paljon pidempään kuin minä.

Onneksi äiti vei meitä metsään niin sai juosta niin paljon kuin ikinä jaksaa. Kirmaamista hauskempaa oli haistella kaikkea jännää, porojakin siellä vaarassa kulkee. Äippä huomasi mustikoita, joten pysähdyttiin niitä poimimaan. Minä etsin ihan itse mustikat ja variksenmarjat ja söin niitä mahan täyteen. Sani yritti olla ovelampi ja työnsi kuononsa aina siihen, mistä äiti niitä oli noukkimassa, joten sen ei tarvinut itse niitä poimia. Paitsi sitten kun äiti pakotti, muuten olisi jäänyt marjat syömättä. Sieniäkin me löydettiin muttei oltu ihan varmoja oliko ne syötäviä, joten jätettiin metsään. Kotona sitten tarkistettiin niin kangasrouskujahan ne oli.

Isi on ollut vähän kipeä niin se ei ole paljoa jaksanut tehdä meidän kanssa muuta kuin makoilla vain. Sekin on ihan hauskaa, me ollaan kaikki niin hyviä siinä. Illalla katsotaan vielä Poirotin Sininen juna ja jos tuo vesisade hellittää niin äiti lupasi lähteä kävelemään vielä jonkunlaisen iltalenkin. Siiiitten voi nukkua hyvin tulevan yön!

 4/2011. Kuva sopii tähänkin iltapäivään.

Sanin lauantai

Tänään meillä oli Viiman kanssa ihan mukava lauantai, vaikka satoikin vettä. Äippä harjasi meitä sillä uudella harjalla, joka haisee vielä ihan hirveälle, mutta joka on kovin kivan tuntuinen. Eilen kun sitä ekaa kertaa testailtiin minäkin makoilin matolla rauhassa ja Viimakin malttoi jopa istua kun oli sen vuoro.

Kynnetkin leikattiin. Ei siitä kauaa ole kun viimeksi niitä saksia käytettiin, mutta kun pikkusiskon kynnet kasvaa niin hurjaa tahtia. Viimakin oli yllättävän reipas ja antoi kyniä kokonaisen tassun aina kerrallaan, sitten vasta tarvittiin herkkuja! Ihan selvästi hyvän mallin olen antanut isosiskona ja vihdoin on oppi mennyt perille. Ne leikatut kynnenpalat on muuten hyviä, harmi vain etten useinkaan ehdi niitä saada kun toinen odottaa niitä aina tarkkana, kuuntelee koska napsahtaa kynsi poikki.

Sade kun oli hieman hellittänyt, lähdettiin äidin kanssa lenkille. Lyhyt pätkä käveltiin kylläkin, muutama kilometri, mutta siinä kesti yllättävän kauan kun niin harvoin ollaan siellä päin kuljettu, joten piti joka kivi ja ruohonkorsi haistella. Minä taas innoissani unohdin, ettei äiti kulje minun tahtia ollenkaan. Huomasin sen kyllä siinä vaiheessa, kun vaikka kuinka lujaa yritin polkea maata eteenpäin kulkeakseni, en päässyt yhtään pidemmälle. Sitten loppumatkasta osasin kävellä nätisti vetämättä. Viima osaa sen melkein aina, paitsi silloin jos on joku oikein jännä haju. Nähtiin muuten kolme linnunraatoa mutta niihin ei saanut koskea. Höh.