Viimalla alkoi juoksut viime viikolla eikä housuja ole tietenkään löytynyt mistään vaikka ne on koko kesän pyörineet jossain ihan näkysällä, hehee. Eilen oltiin lähdössä käymään kaupassa ja menin itse ensimmäisenä ulos, ennen kuin ehdin mitään sanoa Viima syöksyi naapurin puolelle suoraan heidän koiran kimppuun. Siinä jää toyvillakoira Lili keviästi kakkoseksi kun tuo lihaskimppu (joka on varmaan melkein kolme kertaa isompi) hyppää päälle. Huh, onneksi naapuri sai nopeasti vedettyä hihnasta ja kaappasi Lilin syliin että selvittiin säikähdyksellä ja anteeksipyynnöillä. Viima meinaan oikeasti kävi päälle eikä edes varoittanut tai mitään. Vanha äkänen pieru, hoh -.-
Tänä aamuna oli sitten jo ihan muu mielessä, kun (hihnassa tällä kertaa) mentiin käymään aamupissalla. Kun toisen naapurin japaninpystykorva Eetu käveli vastaan, alkoi semmoinen uikutus että Sanikin oli ihan ihmeissään. Eetu ei Viiman lähentely-yrityksille lämmennyt, näytteli vähän hampaita ja haukahteli. Sani yritti leikkiä, muttei siitäkään tullut mitään. Lopulta Sani käveli minun taakse istumaan ja katseli Viiman touhuja. Viima yritti olla kovin hieno neiti, vinkui pää pystyssä ja heilutti tasaisesti häntäänsä (mikä on jo saavutus sinänsä tämän koiran kohdalla). Muutaman minuutin ahkeran lähestymisyrityksen jälkeen Eetu jatkoi matkaansa ja mekin omaamme. Päästin tytöt vapaaksi ja menimme rannalle leikkimään. Jo unohtui sulho!
t. Äippä :)
