Tein ihan leikki/kokeilumielessä hajujäljen koirille, muovipussiin leikkelin makkaraa ja vettä ja ulkona pussiin reikä että vesi pääsee huilaamaan maahan ja piilotin molemmille koirille omat herkkupussit. Ensiksi otin Sanin yksinään matkaan. Sani oli lähinnä innoissaan siitä että kerrankin sai juosta rauhassa niin lujaa kuin pääsi eikä kukaan roikkunut perässä.. Meillä koirat on AINA yhdessä nimittäin! Lopulta sitten kun malttoi haistella jälkeä herkut löytyi tottakai helposti :) Leikittiin vielä hetki ja käveltiin ympäri pihaa, kunnes mentiin sisälle koiranvaihtoon. Viima odotti ovella häntä heiluen, oli kuulemma koko ajan tärissyt ja vinkunut odottaessa.. Viimahan ei ole juuri koskaan ollut yksin paria poikkeusta lukuunottamatta.
Lähdin sitten Viiman kanssa ulos ja se juoksi sellaista vauhtia Sanin jälkiä pitkin että minä unohduin aivan kokonaan, ilmeisesti siihen asti että huomasi olevansa yksin. Sanin jäljet olivat ainakin sata kertaa tärkeämmät kuin makkarahajut, mutta sitten kun huomio keskittyi herkkuun, löydettiin Viimankin pussi suht helposti :) Sitten haisteltiin loppuaika Sanin jälkiä ja sisälle mennessä Sani istui ovella meitä odottamassa. Hassua mutta loppujen lopuksi sisko on kaikista tärkeintä maailmassa, menee jopa herkkujen ohitse!
Leikin tarkoitushan ei ollut mitenkään erityisesti harjoitella jäljestämistä vaan tehdä vain jotain ulkona yksin. On ollut jo pitkään aikomus ottaa tavaksi käyttää koiria välillä myös yksitellen, koska se olisi molemmille koirille tärkeää antaa jakamatonta huomiota, minusta ainakin. Se antaa myös hyvän mahdollisuuden harjoitella temppuja ym. Josko parantaisimme tapamme ja motivoituisimme näin kevättä kohden pallopaimennuksesta, puskemista on harjoiteltu jo pikkuhiljaa =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti