8.8.

Aamulla meitä väsytti niin kovasti että nukuttiin puoli yhteentoista asti, minä nukuin iskän ja äipän vieressä, poikittain tottakai. Sani on ollut hirveän vauhdikas tänään ja olisi aamullakin jaksanut leikkiä paljon pidempään kuin minä.

Onneksi äiti vei meitä metsään niin sai juosta niin paljon kuin ikinä jaksaa. Kirmaamista hauskempaa oli haistella kaikkea jännää, porojakin siellä vaarassa kulkee. Äippä huomasi mustikoita, joten pysähdyttiin niitä poimimaan. Minä etsin ihan itse mustikat ja variksenmarjat ja söin niitä mahan täyteen. Sani yritti olla ovelampi ja työnsi kuononsa aina siihen, mistä äiti niitä oli noukkimassa, joten sen ei tarvinut itse niitä poimia. Paitsi sitten kun äiti pakotti, muuten olisi jäänyt marjat syömättä. Sieniäkin me löydettiin muttei oltu ihan varmoja oliko ne syötäviä, joten jätettiin metsään. Kotona sitten tarkistettiin niin kangasrouskujahan ne oli.

Isi on ollut vähän kipeä niin se ei ole paljoa jaksanut tehdä meidän kanssa muuta kuin makoilla vain. Sekin on ihan hauskaa, me ollaan kaikki niin hyviä siinä. Illalla katsotaan vielä Poirotin Sininen juna ja jos tuo vesisade hellittää niin äiti lupasi lähteä kävelemään vielä jonkunlaisen iltalenkin. Siiiitten voi nukkua hyvin tulevan yön!