Tänään meillä oli Viiman kanssa ihan mukava lauantai, vaikka satoikin vettä. Äippä harjasi meitä sillä uudella harjalla, joka haisee vielä ihan hirveälle, mutta joka on kovin kivan tuntuinen. Eilen kun sitä ekaa kertaa testailtiin minäkin makoilin matolla rauhassa ja Viimakin malttoi jopa istua kun oli sen vuoro.
Kynnetkin leikattiin. Ei siitä kauaa ole kun viimeksi niitä saksia käytettiin, mutta kun pikkusiskon kynnet kasvaa niin hurjaa tahtia. Viimakin oli yllättävän reipas ja antoi kyniä kokonaisen tassun aina kerrallaan, sitten vasta tarvittiin herkkuja! Ihan selvästi hyvän mallin olen antanut isosiskona ja vihdoin on oppi mennyt perille. Ne leikatut kynnenpalat on muuten hyviä, harmi vain etten useinkaan ehdi niitä saada kun toinen odottaa niitä aina tarkkana, kuuntelee koska napsahtaa kynsi poikki.
Sade kun oli hieman hellittänyt, lähdettiin äidin kanssa lenkille. Lyhyt pätkä käveltiin kylläkin, muutama kilometri, mutta siinä kesti yllättävän kauan kun niin harvoin ollaan siellä päin kuljettu, joten piti joka kivi ja ruohonkorsi haistella. Minä taas innoissani unohdin, ettei äiti kulje minun tahtia ollenkaan. Huomasin sen kyllä siinä vaiheessa, kun vaikka kuinka lujaa yritin polkea maata eteenpäin kulkeakseni, en päässyt yhtään pidemmälle. Sitten loppumatkasta osasin kävellä nätisti vetämättä. Viima osaa sen melkein aina, paitsi silloin jos on joku oikein jännä haju. Nähtiin muuten kolme linnunraatoa mutta niihin ei saanut koskea. Höh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti